maanantai 21. syyskuuta 2020

Kasvattaja vastaa - te kysyitte!

Pitkästä aikaa kysymyspostaus, johon pyysin kysymyksiä iigeessä ja facebookin puolella. Näihin on aina huisin hauskaa ja mielenkiintoista vastata! :)

Nämä kysymyspostaukset inspiroi mua aina ja nämä on tosi kivoja ajanvietettä myös minulle. Tänään jo heti aamusta tuskailin, kun haluaa blogata, mutta pää lyö täysin tyhjää eikä keksi aihetta.

Onneksi bloggaaminen on edelleen lähellä sydäntä, ja sitä jaksaa tehdä vaikka kuluneeksi ensimmäisestä postauksesta on melkoisen paljon aikaa. Ja niin on muuten minun kasvatukseni aloittamisestakin. Ensikuussa pyörähtää mittariin 12vuotta. Se on pitkä aika se, mutta yhtään hetkeä en kadu matkalla näiden ihanien karvapallojen kanssa. Ne ovat tiiviisti osa elämääni ja ilman en missään nimessä osaisi elää. Vaikka välillä olenkin uhonnut hävittäväni kaikki hamsterini poissa, mutta eihän se oikeasti ole mikään vaihtoehto!

Tänään siis kysymyksiä suoraan kasvattajalle. 

Aloitetaan.

1. Kuinka suuri riski on, että naaras saa synnyttäessä synnytyskomplikaatioita, tai että osa poikasista on lopetettava?

- Yleensä hamsterit synnyttävät melko mutkattomasti poikueensa ilman ihmisen apua. On kuitenkin sellaisia sekkoija, mitä kannattaa ottaa huomioon. Esimerkiksi naaraan ylipaino ja erityisen suuri koko. Ne ovat aika merkittäviä tekijöitä komplikaatioiden suhteen. Toisaalta taas hyvin pieni naaras voi romahtaa imetyksen aikana. Kultainen keskitie on sellainen todella tärkeä asia, mihin pitää pyrkiä hamstereiden kasvatuksessa. Yleisesti hamsteriemo eliminoi kuolleet sekä terveydellisesti huonossa kunnossa olevat poikaset. Harvoi on syytä kajota varsinkaan syyrianhamsterinnaaraan pesään. Kummastelen henkilökohtaisesti tätä hinkua päästä tarkistamaan karvattomia vastasyntyneitä nakkeja ja kuvaamaan niitä. Hamsteriemo kyllä huolehtii kuolleet ja sairaat pois, ihmisen ei tarvitse siihen puuttua. Puuttumalla itseasiassa tekee enemmän hallaa poikueelle. Toki sitten, kun poikaset ovat yli 2 viikon ikäsiä voi tulla pulmia, missä ihminen joutuu puuttumaan peliin ja lopettamaan poikasia. Siksi olen siinä mielessä ehdoton, etten tykkää siitä että alaikäiset kasvattavat eläimiä ylipäätään, koska siinä hommassa joutuu vastuullisena kasvattajan tekemään ja näkemään kaikenlaista ikävää.


2. Voiko naaraan painonnoususta päätellä kuinka monta poikasta on tulossa? Miten sisustat emon ja poikasten asumuksen? Miten tarkistat pesän, esim. kuolleiden poikasten varalta? Mitä käy jos kuollutta poikasta ei noukita pois, syökö emo sen?

- Emoa ruokitaan monipuolisesti koko tiineyden ajan, varsin tärkeää emolle on E-vitamiini. Hamsteri kärsii herkästi E-vitamiini puutteesta. Tärkeää on huomioida, että kun pakastetaan siemenseos ökötöiden varalta, häviää pakastuksessa myös tärkeä E-vitamiini. Myös foolihappo, rasva, kalsium ja proteiini on tärkeää huolehtia tiineen ja imettävän naaraan ruokinnassa. Paria päivää ennen laskettua aikaa puhdistan emon asumuksen kauttaaltaan. On hyvin tärkeää huomioida, että sistustuksen poikasten aikaan tulee olla minimaalinen ja riskitön. Esimerkiksi raskaat virikkeet on syytä jättää laittamatta poikasten asumukseen, sillä pienet ja hennot poikaset voivat liiskaantua painavien esineiden alle. Itse pidän juoksupyörää yleensä synnytykseen asti, jotta poltoista kärsivä emo saa riittävästi liikuntaa. Kun oletettu synnytys on tapahtunut, saatan kurkata pesään varovasti, mutta yleensä emon selkeästi hoikistunut yleiskunto antaa osviittaa siitä, että poikue on syntynyt. Maltti on valttia ja emon tulee saada täydellinen pesärauha, eikä sitä tule altistaa stressille siitä, että pesää tongitaan. Pahimmillaan vaistojensa puolesta toimiva hamsteri saattaa hävittää poikaset. Syyrianhamsteri on tarkempi poikasistaan, ja se asia sille pitää suoda. Kääpiöhamsterit ovat vähän höllempiä. Joidenkin lajien kasvattajat ovat sitä mieltä, että hamsterin pitäisi sietää se, että jo vastasyntyneitä pitäisi saada käsitellä ilman, että emo stressaantuu. Tulee kuitenkin muistaa, että maailmassa on monta eri lajia, ja jokaisella on omat toimintatapansa. Ja mitä muutenkaan ihminen siitä hyötyy, että voi ottaa käteen karvattomia, sokeita, avuttomia jyrsijänpoikasia? En itse keksi mitään syytä kyseiselle toiminnalle, paitsi karsiminen. Emo kyllä hävittää kuolleet poikaset itse, ihmisen ei tarvitse siihen puuttua. 


3. Mistä mistä erottaa onko tumma normaali väriltään normaali vai normaali umborous?

 - Aivan ensimmäiseksi on hyvä tietää vanhempien värit, jos jompikumpi on geeniltään Uu/UU, on selvää, että poikueeseen tulee umbrousta. Umbrous on syyrianhamstereilla erillinen kuvio, joka vaikuttaa hamsterin fenotyyppiin eli ulkoasuun. Hyvä tunnistusmerkki on umbrouksesta tuhkainen sävy puolikuussa. Umbrous myös tummentaa ulkoasua, mutta on myös muistettava, että jotkut umroukset ovat niin heikkolaatuisia kuvioltaan, että tunnistaminen voi olla haasteellista. 

 

4. Jos perimässä on ruoste emolla, miksi ei tullut poikueessa ruostetta?

- Ruoste on yksinkertaisimmillaan ruskeasilmäinen normaali, se merkitään genotyypiltään kirjaimilla bb. Jotta poikueeseen voi syntyä ruostetta tai muita ruskeasilmäisiä variaatioita, molempien vanhempien tulee kantaa bb-geeniä (ruskeasilmäisyyttä) tai olla sitä. Esimerkiksi ruoste x normaali (kantaa bb-geeniä) syntyy ruostetta. Ruoste on siis resessiivinen geeni, jonka vuoksi molempien vanhempien tulee periyttää geeni jälkikasvulleen.

 

5.  Mitä tarkoittaa sukulaisvärit?

Sukulaisväreillä tarkoitetaan yksikertaisimmillaan esimerkiksi mustaa ja sen sukulaisvärejä. Genotyypiltään musta on (aa). Missä tahansa genotyypissä tämä kaks pientä aa:ta ilmenee, tarkoittaa se sitä, että se on mustan sukulaisväri. Esimerkiksi aa+pp= kyyhkynharmaa. Kyyhkynharmaassa yhdistyy aa= musta ja pp=punasilmäisyys. pp-geeni vaalentaa mustan väriä harmaan sävyyn.

 

6. Miten voit arvioida minkä väriset silmät poikasella on, ennenkuin silmät aukeavat?

Tässäkin on hyvä olla mukana sukutaulu. Sukutaulusta voimme päätellä pitkälle, mitä värejä poikasiin tulee. Mutta yksi iso seikka on yksinkertaisesti korvien väri. Silmien väristä ei aina pysty edes päättelemään hamsterin väriä vaan on syytä tutkailla korvia. Esimerkiksi punasilmäisen cremen ja mustasilmäisen cremen erottaa varsin mainiosti siitä, että punasilmäisellä cremellä on värittömät korvat, kuin taas mustasilmäisellä harmaat. Ja näitä niksejä riittää paljon, on syytä opetella miten värt periytyvät ja myös muistaa, että antaa poikasten kasvaa. Jos poikasissa on mysteerivärejä, annetaan niiden kasvaa ja mietitään sitten uudelleen.

 

7.  Miksi vain naaras perii kilpikonnakuvion?

Keltaisen periytyminen vaatii hieman enemmän kärsivällisyyttä. On ensin hyvä opiskella perusjutut genetiikasta ja sitten alkaa perehtymään tämmöisiin yksilöllisiin väreihin, millä on ihan omat kaavat periytymisen suhteen. Ihan yksinkertaisuudessaan kilpikonnakuvion aiheuttaa sukupuolisidonnainen tekijä. Sen enempiä jaarittelematta ohjaan sinut suoraan hamsterit.netin artikkeliin, jossa kilpikonnakuvion periytyminen on kerrottu varsin selkeästi. Klikkaa siis tästä itsesi siihen.  On muuten toki olemassa myös uroksia, jotka ovat kilpikonnia. Mutta urokset ovat poikkeuksetta steriilejä. Eli ne eivät voi lisääntyä. 

8.  Mistä tiedän mikä on sopiva yhdistelmä kun miettii vanhempia poikueelle?

Terveys, värien yhteensopivuus, turkkimuunnoksen yhteensopivuus. huomioitavat seikat kuvoissa/turkkimuunnoksissa/väreissä, mitä ei kannata yhdistää . Esimerkiksi turkinlaatua huonontaa radikaalisti yhdistelmät satiini x satiini sekä rex x rex. Lisäksi on paljon muuttoksia, mitä sekoittamalla saa haittaa toiselle värille. Ja on myös olemassa terveysongelmiin johtavia yhdistelmiä, kuten esimerkiksi tummanharmaa. Tummanharmaat ovat alttiita häntämutkille, ja pahimmassa tapauksessa knikki voi kulkeutua myös selkärankaan ja aiheuttaa ongelmia. Oikein ja harkitusti kasvetattuna tummanharmaa ei ole kuitenkaan yhtään sen monimutkaisempi tai haastavampi kuin mikään muu muunnos, kunhan näistä tietyistä riskeistä ollaan tietoisia. On myös kuvioita, mitä ei tule yhdistää. Niihin löytyy varsin helposti tietoa, kun surffailee taas luotettuun ja hyvään hamsterit.nettiin. 

9. Kuinka tärkeä on tietää hamsterin taustaa/sukua jalostuksessa?

Riippuu täysin lajista. Itse koen, ettei syyrianhamstereilla ole niin vakavia terveysongelmia, kuin suvuttomilla kääpiöhamstereilla. Suvuttomat kääpiöhamsterit* luokitellaan hybrideiksi, eli campbellin* ja talvikon* yhdistelmäksi, mikä voi altistaa jälkikasvun vakaville terveysongelmille. Suomen Hamsteriyhdistys ei hyväksy näyttelyiden ulkomuotoluokkiin hybridejä, ja sille on olemassa hyvä syy. Itse olen käyttänyt suvuttomia syyrianhamstereita kasvatuksessa, mutta se on aina tietynlainen riski. Kuitenkaan suvuton hamsteri ei ole automaattiseti huono tai missään nimessä tuomittava, mutta pitää tietenkin muistaa, että tietyt värit käyvät toisilleen, ja taas jotkut eivät. Mutta ne ovat vain värejä. Mahdollisimman puhtaat värilinjat ovat ideaali tilanne. Mutta jos käytät joskus suvutonta eläintä kasvatukseen, ei se usein ole mikään maailmanloppu, mutta on varauduttava tietenkin tietoisesti siihen, että poikueeseen voi syntyä epätoivottua väriä ja ominaisuuksia. Myös suvullisilla eläimillä on sairauksia, joita kasvattajat tottakai yrittävät kitkeä pois.  

10. Mitä suosit hamsterin asumuksen sisustuksessa ja miksi?

Turvallinen ja runsas kuivike on hamsterille tärkeää, lisäksi keskityn virikkeisiin joihin hamsteri ei voi loukata itseään. Hamsterit ovat hyvin kekseliäitä otuksia, ja usein joutuvat pahaan kipeeliin virikkeiden suhteen, jota ihminen ei ole osannut riskinä pitää. Mutta oppia ikä kaikki, eläimiä tulee tarkkailla jatkuvasti ja kehittää virikkeitä turvalliseen suuntaan. Vahinkoja sattuu joskus, ja ihmisiä tässä vaan ollaan. Jokaisella hamsterillani on riittävän kokoinen juoksupyrä, missä eläin voi liikkua selkä suorana ja toteuttaa normaalia liikkumisentarvettaan, mikä luonnossa vastaisi useita kilometrejä vuorokaudessa. Olen kuullyt SEY:n ohjeistavan, ettei hamsterin ruokaa saa tarjoilla puruihin sekotettuna, mikä on mielestäni varsin kummallista. Se jos jokin on nimittäin hamsterille sitä luontaista puuhaa ja virikettä, kun eläin etsii ruokansa itse, kuten luonnossa. Ruoka ei mene pilalle, kun se sekoitetaan pohjamateriaaliin. Tarjoan hamstereilleni myös kovaa purtavaa, pahviputkia, kananmunakennoja tuhottavaksi, kiipeilymahdollisuuksia sekä kaikilla on oma puinen, laadukas pesämökki. 


11.  Miksi monipuolinen ruokavalio on tärkeää hamsterille?

- Kuten jokaisen eläimen kohdalla yritämme parhaamme luoda myös hamsterille optimaalisen ruokinnan. Nykyajan siemenseokset ovat pitkälle suunniteltuja ja laadukkaita. Itse tykkään kasvattaa hamstereille sirkkoja tai torakoita, joita ne saavat "metsästää" ja näin niiden luontainen käyttäytyminen vahvistuu vankeuselämässä. Tulee kuitenkin muistaa, että luonnossa hamsterit elävät hyvin niukalla ruokavaliolla etsien siemeniä ja juuria jne. Hamsteri ei missään nimessä tarvitse päivittäin tuoreuokaa. Siemenseos, ötökät ja niukka ravinto on ideaali tilanne ruokkia hamsteria.


12.  Miksi emo näyttää väsyneeltä ja yrittää asumuksestaan ulos poikasten kasvaessa ja nukkuu pesän ulkopuolella? Hylkääkö poikaset?

-Tietyssä vaiheessa emo alkaa vierottamaan poikasia, kun ne eivät enää tarvitse maitoa vaan alkavat syödä kiinteää ruokaa. Varsinkin syyrianhamsteri on erakkolaji, joka vieroittaa poikaset varhain. Nuoretkin poikaset ovat valmiina etsimään itse ruokansa ja pärjäämään luonnossa. Samaa mallia voisi havainnoillistaa kesyhamstereihin. On tärkeää, että emo erotetaan ajoissa poikasista, ja se saa jatkaa elämäänsä erakkona. Myös aikanaan poikaset, jotka sillähetkellä tulevat kimpassa juttuun alkavat erakoitua. Syyrianhamsteri on erakko. Lajeissa on tietenkin laumasosiaalisia lajeja, kuten roborovski ja campbelli, joiden käytös eroaa syyrianhamstereista.

 

Kiitos kaikille kysyjille, oli hauskaa kirjoitella vaihteeksi kysymyksiin vastauksia :)

 

 

 

 

 

  





torstai 10. syyskuuta 2020

Resepti: Hamstereiden Hulvaton Hattara


 
Moni blogin seuraajista varmaan jo tietää, että minusta on hauskaa kokata ja keksiä hamstereille mitä ihmeellisempiä ruokia. Ja minäpä nyt kyllä luulen, että tässä on sellainen tosi hottihitti
 
Hamstereiden hulvaton hattara on todella helppo valmistaa. Tarvitset vain kananmunia, sähkövispilän sekä elintarvikeväriä, niin ja tietysti uunin! 
 
1. Erottele valkuainen ja keltuainen hyvin tarkasti eri kuppeihin, keltuaista ei saa missään nimessä päätyä valkuaisen joukkoon. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Koska meillä on enemmän porukkaa, niin laitoin neljän kananmunan valkuaiset. Yhdelle hamsterille riittää yksi kananmuna ja siitäkin tulee melko runsaasti hattaraa :)
Tämä osio on tarkkaa puuhaa, koska jos keltuaista päätyy valkuaiseen, valkuainen ei vispaudu. 
 
2. Lisää valkuaiseen elintarvikeväri/luonnollinen väriaine. Itse hain metsästä mustikkaa ja tiristin mustikan mehut valkuaisen joukkoon.
 
 
3. Vispaa valkuaisesta kunnon jämäkkää "pumpulimaista" koostumusta hakien. Valkuaisen vispaus oikeaan koostumukseen vie aika paljon aikaa. Koostumuksen tulee olla napakka, eikä se saa tipahtaa kulhosta, jos sen kääntää väärinpäin. 

4. Koostumus on aikalailla samanlainen kun kermavaahdossa. Silloin se on oikea.
 
Omaan seokseen tuli aika hento sinisen sävy, mikä ei valitettavasti kuvissa tahdo erottua, mutta livenä todella kaunis babyblue. 
 
5. Annostele lusikalla uunipellille hattaroiksi ja sitten vaan uuniin 200astetta ja noin 5-8 minuuttia uunista riippuen. Tarkkaile kokoajan, mitä uunissa tapahtuu, nämä palavat nopeasti. Hattaroiden on tarkoitus kiinteytyä hieman ja kypsyä kevyesti, mutta ei juurikaan ruskistua. Tämä käy todella nopeasti, joten ole valmiudessa! :)  Tässä valmiit hattarat.
Onhan niissä oikeasti kaunis sinisen sävy, mutta pelkkä mustikka ei riittänyt värjäämään niitä tarpeeksi. Elintarvikeväri on parempi vaihtoehto. Värillä ei tietenkään ole väliä, mutta seuraavaksi aijon koettaa värjätä hattarat punajuurella.
 
HUOMIO!
Muista jäähdyttää hattarat, ennen hamsterille tarjoilua!

Hattaran päälle lopuksi ripaus jotain kivaa, itse laitoin porkkanaraastetta.

Siinä valmiit hattarat. Meillä meni nämä herkut ihan kuumille kiville, heti kun tarjoilin jokaiseen asumukseen. Jokainen hamsteri mussutti hattaraa silmät kiinni tyytyväisenä. 







 

 

 

maanantai 7. syyskuuta 2020

Testissä: RUTIMIX - tulokset

Olen pitkään tuskaillut pölyävien kuivikkeiden kanssa jo pelkästään omien keuhkojeni sekä hamstereiden herkkien hengitysteiden takia. Olen käyttänyt "kutteria", jota ei mielestäni kutteriksi edes voi kutsua. Suurinosa saatavilla olevista purulaaduista on silkkaa purumuhjua, joka pölisee aivan kamalasti. Hamsulassa saa aina siivotessa pärskiä hillittömästi pölyn takia. Usein nämä purut on vielä käsitelty moneen kertaan, mutta ilmeisesti ei tarpeeksi moneen. Lisäksi tavallinen kutteri aiheuttaa nopeasti hajuhaittoja, ja sitä ei kukaan hamsulaansa tahdo. Kesäaika on varsinkin sellaista, että puru muhii asumuksissa siivouksesta huolimatta ja alkaa haista aika voimakkaasti hyvinkin nopeasti. 



Hamsterit ovat hyvin herkkiä pölyävän kuivikkeen suhteen, joten tuntuu ikuisuuskysymykseltä löytää sopiva mahdollisimman vähän pölyämätön puru.

Sitten hankkijalla käydessäni näin näytepurkkeja kuivikkeista ja silmiini osui kutteri-turveseos RUTIMIX. Eli kutterin seassa on turvetta, se kuulosti hyvältä minun korviini. Uusi mahdollisuus, eli testattava on. 

Ensivaikutelma rutimixistä oli varsin positiivinen, se näyttää ihmissilmään mukavalle eläimen asumuksessa, tuoksuu todella miedosti..sanoisinko tervalle, mutta ei todellakaan häiritsevästi niin, että se haittaisi eläintä. Täytyy nimittäin nuukustella ihan nenä kiinni kuivikkeessa.


Todella luonnonmukainen koostumus.

Hamstereiden hengitystiet kiittävät.
 
PLUSSAT
 
- ei pölise
- pysyy hieman kosteana pidemmän ajan, joka takaa sen, ettei tuote pölise normaaleilla siivousväleillä.
- miellyttävä silmälle
- Suhtellisen edullinen
- Laaja saatavuus
- Hyvä imukyky
- Ei ala haista
- Tiiviisti pakattu
- Paino 25kg
- Erittäin riittoisa 
- Hyvin mieto tuoksu
 
MIINUKSET
 
- Joukossa voi olla tikkuja/pieniä oksanpaloja.
 
 
YHTEENVETO
 
Erinomainen kuivike, jota tulen käyttämään jatkossakin. Vihdoin olen löytänyt näin keuhkosairaana sopivan kuivikkeen meidän hamsulaan. Ei tarvitse käyttää hengityssuojainta, koska pölyäminen on todella minimaalista, sikäli sitä on ollenkaan. Taisin aivastaa yhden kerran, kun pyöräytin koko hamsulaan rutimix-kuivikkeet, sen sijaan, että pärskisin jatkuvasti. 


Suosittelen lämpimästi!
 
 
 




maanantai 24. elokuuta 2020

Alkutaipaleella: Miten valita oma kasvatusväri?

Syyrianhamstereilla on värejä monenlaisia sekä paljon kuvioita siihen päälle. Miten siis voi valita niistä kaikista hienoista väreistä oman kasvatusvärinsä?

 

Useamman sukupolven tuotos, eikä siltikään tarpeeksi hyvä.
                                        Wonderland's Opaasi, lk normaali. Useamman sukupolven tuotos, ja puutteita löytyy.

Oma mieltymys

Suuntaa siis tiesi aivan ensimmäiseksi Suomen Hamsteriyhdistyksen standardiosioon.  Selaile värejä ja mieti mikä miellyttää omaa silmääsi eniten. Päätöstä ei kannata tehdä päätäpahkaa, vaan on hyvä miettiä, että onko valitsemallesi värille oikeasti mielenkiintoa kehittää sitä paremmaksi Suomen hamsterikannassa. Sitä jalostus osaltaan myös on, pelkkä hyvä ulkomuoto ei riitä - jos väri on täysin pielessä. Täältä löydät myös syyrianhamstereiden kuviot. On kuitenkin hyvä pohtia, että riittäisikö alkuun kuitenkin se yksi väri, mitä haluat viedä eteenpäin. Kuviot voivat olla varsin kinkkisiä, mutta eivät tokikaan mahdottomia kasvattaa. Alkuun vain ei kannata haukata liian suurta palaa. 

Värien yhteensopivuus

On olemassa tiettyjä sääntöjä värien suhteen, jotka perustuvat puhtaasti siihen, ettei kaikkien värien sekoittaminen ole järkevää, koska ne voivat esimerkiksi huonontaa toisiaan, peittää toisia värejä alleen tai tehdä poikasten väritunnistuksesta lähes mahdotonta. Esimerkiksi mustat ja cremet eivät sovi toisilleen.

"Mustaa ja ruskeaa väriä aiheuttaa eumelaniini, jonka erottaa parhaiten korvista. Feomelaniini on punertavaa pigmenttiä, jonka tunnistaa parhaiten creme-väristä ja joka vaikuttaa erityisesti turkin pigmenttiin peittäen mustan alleen. Tästä syystä creme voi olla joskus samanaikaisesti myös musta, vaikkei sitä fenotyypistä huomaakaan."

- Lähde: hamsterit.net  

Samoin esimerkiksi keltaisensukuiset ja cremensukuiset eivät sovi toisilleen. Keltainen ja musta taas voivat kulkea käsikädessä kasvatuksessa.

Täytyy siis tehdä päätös, haluaako kasvattaa keltaisia, cremejä vai mustansukuisia.  Väreillä on usein sukulaisvärinsä, esimerkiksi suklaa on yksinkertaisesti vain ruskeasilmäinen musta. Tästä syystä myös genetiikkaan on syytä perehtyä todella hyvin, ennen kasvatuksen aloittamista. Tämä on tärkeää siksi, että ymmärrät mitä oikeastaan olet tekemässä. Sekoittamalla kaikkia värejä, et saa aikaan hyviä tuloksia.

Saatavuus

Vaikka yhdistyksen listoilla komeilee paljon erilaisia värimuunnoksia, kannattaa selvittää värien saatavuutta. Esimerkiksi normaalin värinen hamsteri on helpompi kasvattaa suuremman geenipoolin ja saatavuuden johdosta, kuin esimerkiksi vaikka lila (punasilmäinen tummanharmaa), jonka kasvatusyksilöiden hankkimiseen joutuu näkemään enemmän vaivaa. Ei-standardivärit voivat heti houkuttaa erikoisuudellaan, mutta niiden saatavuus on vielä heikompaa, usein niitä värejä joutuu rakentamaan itse, eikä se ole välttämättä ihan pieni prosessi. Kurkkaa siis yhdistyksen kasvattajalistalta, millaisia värejä tällähetkellä kasvatetaan.

Kasvatustilat

Valitse värimuunnos/muunnokset sen mukaan, paljonko sinulla on tilaa kasvattaa. Esimerkiksi vaikka creme ja musta kasvatuksessa vaativat paljon tilaa, että niitä voi kasvattaa erillisinä linjoinaan. Mutta vaikka ruoste on siinämielessä helppo, että siihen voi hyvin käyttää aika useaakin värimuunnosta. Mutta haluan painottaa, että mitä puhtaammat värilinjat, sen parempi ja yleensä tulokset ovat oikeilla valinnoilla parempia ja onnistumisia tulee. Toki puhdas värilinja ei ole oikotie onneen, jalostus on paljon muutakin kuin pelkkä valittu värimuunnos.  

Maltti on valttia

Varsinkin alussa tuntuu, että ihania värejä on pilvin pimein ja haluaa kasvattaa useampaa. Se ei kuitenkaan ole aloittelevalle kasvattajalle välttämättä viisas valinta. Viisas valinta on aloittaa yhden muunnoksen parissa ja keskittää siihen energiansa ja harkintakykynsä. Kun homma lähtee rullaamaan, voi miettiä laajennusta, mikäli tilat ja mielenkiinto antavat myöten. Ihan perus normaalikin on värinä haastava, hienon normaalin tekemiseen menee aikaa, hermoja ja vaivaa. 

Kuviot mukaan?

Kuviollinen hamsteri on varsin upea ilmestys..siis silloinkun se sitä on. Kuviot kuitenkin lisäävät todella paljon haasteita jalostuksessa, ja huono kuvio voi pilata muuten hienon hamsterin kokonaiskuvan täysin. Ensin on syytä saada se omaksi väriksi valikoitunut värimuunnos kohtalaisen hyväksi, ennenkuin miettii kannattaako kuvioita lisätä mukaan.

Terveys

Uuden muunnoksen viehätys on usein suuri - mutta geenimutaation seurauksena syntyneen uuden värin terveys ei välttämättä ole parhaimmillaan aivan alkumetreillä. Kannattaa miettiä uutena kasvattajana, kannattaako lähteä siihen kelkkaan mukaan ihan ensimetreillä, vai antaa konkarien hoitaa uuden värimuunnoksen vakiintuminen kokemuksella ja vankalla osaamisella. Usein näin kannattaa, ellei aina. Valitettavan paljon tälläkin hetkellä näkee torissa myynnissä "sinisiä" roborovskeja (jotka siis hyvin todennäköisesti ovat vain umbrous-kuvioisia) ja niiden hamstereiden ulkoinen habitus on kuvissa varsin heikonlainen ja surkeahko. 

Tukiverkosto

Useat konkarit auttavat mielellään sinua mieltä askarruttavissa kysymyksissä ja pohdinnoissa. Ole siis rohkea ja kysy - minä ainakin lupaan vastata! :) 

Oikotie onneen?

Joudun valitettavasti kertomaan, ettei sellaista ole. Kaikki on jalostuksessa kovan työn, harkinnan, pohtimisen ja näyttelyttämisen takana. 

Nämä ovat toki henkilökohtaisia mielipiteitäni, mutta ehkä uutta ajattelemisen aihetta löytyy kuitenkin uusille kasvattajille :) Viimeinen osio tosin pitää kutinsa ihan jokaisen kasvattajan kohdalla.



tiistai 18. elokuuta 2020

Lemmikki lapselle?

Oma lemmikki lapselle on usein äärettömän tärkeä ja se kasvattaa ehdottomasti vastuullisuutta nuorella iällä. Haluaisin nyt kuitenkin hieman kirjoittaa aiheesta ja siitä, mitä se ei parhaimmillaan ole ja mitä se parhaimmillaan on sekä mitä kannattaisi ottaa huomioon, kun lähdetään miettimään lapselle lemmikkiä. Tässä postauksessa keskityn hamstereihin. 

Hamsteri on suhteellisen helppohoitoinen lemmikki, mutta se on tunteva eläin, joka tarvitsee päivittäistä hoitoa sekä tarvittaessa myös eläinlääkärin hoitoa ja myös asianmukaisen eutanasian eläinlääkärillä, kun aika koittaa.

Kuvassa oleva hybridi tuli minulle, kun lapsi oli puolessa vuodessa kyllästynyt hamsteriin ja vanhemmat eivät osanneet eläintä hoitaa, eivätkä halunneet siihen koskea. Nyt Olaf on viettänyt meillä lemmikkihamsterin elämää virikkeellisessä dunassaan, hyvällä ruokinnalla sekä hoidolla melkein vuoden päivät.

Tämä asetelma lähteä hankkimaan hamsteria on täysin väärä, sillä kun lapselle hankitaan mikä tahansa eläin lemmikiksi - on vanhempi/vanhemmat eläimestä aina vastuussa ensisijaisesti. Nuorta lasta ei voi laittaa vastuuseen elävästä eläimestä, jokainen lapsi kehittyy omaa tahtiaan ja ihan jokaisella lapsella ei ole kykyä huolehtia lemmikistä niin, kuten siitä kuulu jo lainkin mukaan huolehtia. Tässäkin tapauksessa siis vanhemmat ovat vastuussa jälkikasvustaan ja siitä, että eläin saa asiallista hoitoa.

Minulle tuleekin paljon kyselyitä, joissa kysellään lemmikkiä juuri lapselle - mielletäänhän hamsteri pienen kokonsa ja helppoutensa vuoksi usein lasten lemmikiksi. Voisin oikeasti sanoa, että niin helppoa lemmikkiä ei olekaan, minkä hoidosta nuori tai vähän vanhempi lapsi voisi suoriutua niin, että eläimen hyvän hoidon vastuu täyttyy. Tästä syystä vanhemman tulee perehtyä lajiin ja sen hoitoon, kun sellaisen hankkimista suunnitellaan. Sekä tietenkin sitoutua olemaan vastuussa eläimen eliniän ajan.

Hamsterikin tarvitsee ensinnäkin oikeankokoisen häkin, vaikka hamsteri onkin pieni eläin, sen liikunnantarve on suuri. Sitä ei voi asuttaa pienimpään häkkiin mikä eläinkaupasta löytyy. Tästäkin syystä vanhempien tulee ottaa selvää mitä hankittavan eläimen pito vaatii. Netti on pullollaan kaikenlaisia "ohjeita" hamsterinpitoon, mutta suurinosa niistä ei ole paikkaansapitäviä nykyaikana. Sinä vanhempi, jos luet tätä, suuntaa hamsterit.net sivustolle. Siellä on oikeasti ajankohtaista ja oikeaa tietoa hamstereista, joita vastuulliset kasvattajat sinne ovat lisänneet. 

Hamsteri on lapselle siinä mielessä hyvä ensilemmikki, että se ei elä kovinkaan kauaa, kuten esimerkiksi vaikka chinchilla, joka voi elellä vaikka 20vuotta ja vaatii sitoutumista aivan eri tavalla, kuin vaikka hamsteri, jonka elinikä on parin vuoden paikkeilla. Mutta se parikin vuotta on syytä ottaa huomioon, kun lapselle mietitään lemmikkiä. Pari vuotta on lyhyt aika, ja millaisia muistoja lapselle tulee, jos jokainen lemmikki annetaan pois ennen aikojaan uusiin koteihin kerta toisensa jälkeen? Paljon olen kuullut tämmöisiäkin tarinoita, valitettavasti. On siis syytä miettiä, onko lapselle juuri tietyssä iässä syytä hankkia lemmikki, vai odotella ehkä vuosi - kaksi? Jokainen vanhempi varmaan osaa arvioida tämän, onko oma lapsi valmis sitoutumaan omaan lemmikkiin. 

Kun lapselle hankitaan eläin:

Hyvät puolet

  1. Kasvattaa vastuullisuutta jo nuorella iällä.
  2. Tuo iloa elämään.
  3. Voi olla tukena, kun lapsella on vaikeaa.
  4.  Tuo lapselle arkeen tärkeää rutiinia.
  5. Kehittää lapsen motoriikkaa (käsittely).
  6. Opettaa luopumista, kun eläin joudutaan lopettamaan.
  7. Opettaa empatiaa.
  8. Vaikuttaa positiivisesti omatuntoon.
  9. Vaikuttaa positiivisesti vastutuskykyyn, alentaa allergian ja astman sairastumisriskiä.
  10. Lievittää stressiä.
  11. Opettaa lasta kunnioittamaan eläimiä.

Huonot puolet

1. Vaatii vanhemmilta myös sitoutumista.