Kasvattaja

Olen Eve, 30vuotias kani-ja jyrsijäharrastaja Kainuusta.

Aloitin syyrianhamstereiden kasvatuksen vuonna 2009, kasvattajanimi minulle myönnettiin vuonna 2012. Myöhemmin hain lajilaajennusta hyväksytystä kiinankääpiöhamstereille sekä venäjänkääpiöhamsteri roborovskeille. Tällähetkellä kasvatan syyrianhamstereita turkkimuunnoksessa lyhytkarvainen, väreissä normaali ja cinnamon. Venäjänkääpiöhamsteri roborovskeja värissä normaali, kuviolla laikukas.

Asumme eläinrakkaan aviopuolisoni kanssa ihanassa punaisessa tuvassa syrjäisellä alueella pois kaupungin hälinästä. Meillä on erillinen huone hamstereille, eli niinkutsuttu hamsula, missä hamsterit asuvat. Lisäksi hamsulassa on myös muutama maskotti; puolisoni kaksi marsua, minun kääpiöluppakani urokseni Pikkumurun Dumle, kesyhiiriurokseni Taskuhiiri sekä siperianmaaoravaurokseni Alvin.

Lisäksi meidän kanssamme asuu rakkaat (ja välillä hieman raivostuttavat) karvalapsemme, eli kissaisa kolmen kopla! 1½vuotias punatiikeri kastraattikolli Rafael Pieni Kiikerinpoika, 12vuotias creme harkeliini kastraattiuros Romeo Cry Baby sekä 3vuotias musta bicolour kastraattikolli Professori Merlin.

Olen kaikkien hamsterilajien FIN VLH-pätevä lemmikkituomari, sekä syyrianhamstereiden ulkomuototuomari. Suomen Hamsteriyhdistyksen hallituksessa olen ollut vuodesta 2012, pääsääntöinen tehtäväni on kouluttaa meille uusia lemmikkituomareita.

Ensimmäinen poikue syntyi siis vuonna 2009 yhdistelmästä Manson Sweet Tooth, lk normaali umborous x Dia-Koni, pk luonnonvalkoinen (piilokilpikonna).  Ajatuksena tuolloin oli kasvattattaa cremejä, Dia-Koni myytiin minulle itseasiassa cremenä, mutta poikue osoitti sen olevan luonnonvalkoinen ja lisäksi kilpikonna. Nimittäin poikueeseen syntyi lyhytkarvainen seepianharmaa kilpikonna, Wonderland's Princess Jade. Siitä se rakkaus sitten hopeanharmaisiin syntyi! Tuolloin ei vielä oltu eritelty seepianharmaata omaksi värikseen, vaan se oli hopeanharmaan standardissa virhe. Yritin jo aikaa sitten perustella oman standardin tarpeen seepianharmaalle, mutta eihän aloittelevaa kasvattajaa kukaan kuunnellut. Onneksi se myöhemmin kuitenkin sitten sai oman standardin.

Kavatukseni on ollut aina hyvin pienimutoista on jatkunut sellaisenaan tasaiseen tahtiin vuodesta toiseen. Pohjoisen näyttelyt kierrän ihan varmasti, varsinkin jos järjestävät ulkomuotoluokat, yleensä kyllä nekin, missä on vain lemmikit, koska olen usein jossain tuomarina kuitenkin.