sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Elämää eläinlauman kanssa

Ison eläinlauman keskellä eläminen on ihanaa!

...mutta jos haaveilet tämmöisestä elämästä, on syytä ymmärtää muutama realiteetti. Tähän postaukseen otin mukaan myös muut eläimeni, joista on vuosien varrella karsiutunut monen monta eri lajia. Yhtenä syynä on muutto omakotitaloon, jossa lämpötilaa on vaikea pitää stabiilina. Lisäksi hamsulassa on talvisin aika kylmä (+15) joka karsii monta lajia ja esimerkiksi frettien pito sisällä on mahdotonta meillä. Idea tähän postaukseen lähti, kun jutustelin kasvattajakollegan kanssa, että mitäpä sitä tekisi, jos kaikki raha ja aika ei menisi eläimiin ja ystäväni sanoi, tekisinkö postauksen millaista elämää muiden eläinlajien kanssa olisi. Kiitos siis teille, tunnistatte kyllä. Moni nuori tuntuu myös haaveilevan isosta eläinlaumasta, mukaanluekin rakas veljentyttäreni. Tässä on niin paljon hyviä puolia, etten jaksa luetella, mutta myös erittäin paljon puolia, johon pitää olla sitoutunut 100% elämästään, iso vastuu. Eläin ei saa kärsiä tai voida huonosti. 

Meidän perhe asuu reilun 80neliön omakotitalossa, isolla tontilla maaseudun rauhassa. Meillä asuu ihmisten lisäksi 3 kissaa, 6 kania, siperianmaaorava, a.fulica, 3 gerbiiliä sekä hamsterit, joita kirjoitushetkellä on kylläkin enää vain 13+poikaset roborovskien kasvatuksen lopettamisen jälkeen. 11 syyrianhamsteria sekä 2 lemmikkikääpiöhamsteria. Kun muutimme pois isosta vuokrarivaristamme, pieneni myös hamsula. Lapsuudenhuoneeni toimittaa siis nykyään hamsulan virkaa, hauskaa. Eli eläimiä on nykyhetkellä 27kpl, määrä on alimmillaan vuosikymmeneen ja monella muulla on eläimiä moninverroin enemmän. Mutta tokihan tälläkin määrällä tehdään melkoinen ero yhteen lemmikkihamsteriin. Ja koska kasvatan hamstereita ja kaneja, määrä saattaa kerralla keikahtaa aivan päälaelleen poikaskausina, nekin ihastuttavat minua enimmillään jopa 12 viikkoa. Kaneillahan luovutusikä on paljon myöhäisempi, kuin hamstereilla. 27 eläintä voi kuulostaa paljolle, ja sitähän se onkin. Mutta minulla ei ole mikään tarkoitus "hamstrata" kaikkia eläimiä, vaan pitää eläimiä, joiden kanssa on mukava olla, ja jotka tuottavat minulle hyvää mieltä. Elämäntapa tämä on tämmöisissä määrissä, ei enää niinkään harrastus. Hyviä syitäkin sille löytyy.

Hamstereilla on tosiaan oma huone käytössään, mihin kissoille ei ole asiaa. Se vie tilaa hieman kissoilta sisällä, mutta kissoilla taas on lisätilana käytössään ulkocatio, mihin pääsee kätevästi vaikkapa keittiön luukusta vapaasti kulkemalla. Hamsulassa asuu lisäksi suurihopea uros Nemo, 3 gerbiiliä ja siperianmaaorava Alvin.

Kaneilla on erillinen kanila ulkorakennuksessa. Eli melko väljästi me täällä eletään, eikä missään tai kenelläkään ole ahdasta (paitsi öisin sängyssä, kun kaikki kissat valtaavat sen :D ). En kyllä suoraansanottuna henkilökohtaisesti kestäisi jos terraarioita olisi ympäriinsä joka nurkalla, nautin, että jokaisella lajilla on oma paikkansa sakä rauhansa ja kaikki on mahdollisimman järjestelmällisesti hoidettavissa.

Vuosien mittaan minulle on kertynyt laajasti kokemusta erilaisista lajeista, joita olen omistanut. Osa on sellaisia, mitä en koskaan enää halua - osa taas sellaisia, mitä on todella kova ikävä, kuten fretit! Oma pieni näädänpötkö on sellainen asia mitä kaipaan kovasti. Toki siihenkin olisi ratkaisu - ulkotarha. Mutta haluaisin kuitenkin, että näädät olisivat sisällä osa omaa arkea. Ne ovatkin mahtavia lemmikkejä, mutta melko vaativia ja kyllä - niillä on vahva ominaishaju, johon itse tottuu mutta vieraat eivät ;) Vuosien mittaan meillä on asustanut käärmeitä, kesyhiiriä (näitä kasvatin ihan tavoitteellisesti värissä lilac), frettejä, marsuja, afrikkalaisia kääpiöhiiriä, kaiken lajisia hamstereita, okapiruja, eri lajin kotiloita, rottia, gerbiilejä, kaneja, A.Gigas (jättiläistuhatjalkainen, ja muutama muu tuhatjalkainen, joiden lajia en enää muista), sauvasirkkoja, kissoja, koira, akvaarioita, ruusukuoriaisia, eri lajin torakoita, Hymenopus coronatus (orkidearukoilijasirkka), tuliliskoja..noin äkkiseltään ajateltuna ja lueteltuna. 

Mutta kun elää elämää tämmöisen eläinlauman keskellä, niin eihän siinä voi halutessaan jäädä vain päiväksi makoilemaan netflixin ääreen, edes kipeänä. Yhden kerran olen joutunut osaksi nakittamaan hoidon puolisolleni, kun sairastin toissatalvena rajuimman kautta influenssan, joka piti pedissä aika pitkään. Mitäpä jos puolisoa ei olisi? Esimerkiksi jos olen tuomarointi/näyttelyreissuilla, hoitaa puolisoni eläinlaumamme. Suurinosahan näistä on minun, kissat ovat yhteisiä, puolisollani on yksi oma kani ja yksi hamsteri.

Eläimet on hoidettava aamusta iltaan ja päivittäin, 24/7 ja ympärivuotisesti. Yksi isoin huomioonotettava tekijä tämmöisen eläinlauman kanssa on yksinkertaisesti se, ettei minulla ole juurikaan lomareissuja. Taitaa olla 7-8vuotta aikaa, kun olen viimeksi käynyt viikon lomareissun Levillä puolisoni kanssa ja siksi aikaa meillä oli luotettavat eläintenhoitajat ystäväpiiristä. Yli 15vuotta sitten tein reissun siskon kanssa ulkomaille lämpimään.

Minulla on muutamia erittäin luotettavia ja osaavia ystäviä, jotka osaavat hoitaa tämän eläinlauman ihan vain pienellä ohjeistuksella ja joille tämän sirkuksen luotan 100%, eikä minun tarvitse hätäillä, että jotain menee pieleen. Ei kovin montaa siis, eli kotoa ei lähdetä äkkilähtönä aurinkorannoille tai edes extempore matkalle kotimaan sisällä. Se ei minua tokikaan haittaa, reissaisin jos minulla ei olisi tätä elämää - mutta tämä elämä on se, missä olen äärettömän onnellinen jokaisesta päivästä ihanien eläinteni kanssa. En minä muuta juuri kaipaa. Jos kuitenkin ennen 40vuoden ikää pääsisi ulkomaanreissulle :D Kyllä minä niistäkin nautin nuorempana, ei käy kieltäminen. Ja joskus talvella kun tamparoin tuolla umpihangessa 50metriä hakemassa heinäpaaleja, niin mieleen tulee, että voisipa juuri nyt olla ihan vaikka teneriffalla syömässä hyvää ruokaa rantaraflassa, muttakun nään ristihuulien suloiset naamat, unohtuu nekin lämpimän maan haaveet. 

Lisäksi eläimet ovat minulle karvaisia terapeutteja, niiden kanssa on hyvä olla ja jokainen on osa perhettä. 

Mutta se on aamulla viimeistään kello 6.00 ylös ja tekemään eläinten aamutoimet. Tosin..vanhin kissamme, 15vuotias Romeo herättelee kyllä minut ennenaikojaan (parhaimmillaan neljältä aamulla) pomppimalla päälläni. Kun se minut hereille saa, annan kissoille aamumärkäruuat ja aamun kuivaruoka-annoksen ja vaihdan vedet kuppeihin, tätä tekee toki myös puolisoni. Puolisoni vastaa myös kissanhiekkalaatikoiden puhdistuksesta kolme-neljä kertaa päivässä, minä taasen vastaan niiden pesusta ja hiekkojen vaihdosta.

  Siitä sitten hamsulaan katsomaan, että siellä on kaikki päällisin puolin kunnossa, hamsterit ja vesien vaihtoa, ruuan jakamista. Jos on siivouspäivä, niin sitten siivotaan hamsujen asumukset. Normaalina aamuna vielä siivotaan Nemon pissalaatikko, annetaan tälle aamuheinät ja pelletit sekä tietenkin rapsutukset. Yleensä Alvin on vailla myös oman herkkupähkinäänsä. Lisäksi lakaisen Nemon yöllisten bileiden jäljet, eli heinää jokapaikassa. 

Siitä seuraavaksi kanilaan. Vaihdan vapaana jaloittelevan kanin toiseen, jaan heinät ja pelletit, vaihdan vedet, tuuletan ja siivoan yön jäljiltä räjähdyksen jonka vapaavuorolainen kani on mahdollisesti (yleensä) aiheuttanut. Eli lattioiden lakaisua ja siivoilua. Jos on häkkien siivouspäivä, ne siivotaan heti aamulla. 

Päivä on sellaista omaa aikaa eläinten kanssa mistä en erityisemmin jaksa alkaa eritellä, mutta semmoista leppoista olemista, ulkoilua, rapsuttelua, kynsienleikkuuta, pesua, valokuvausta, tai sitten ihan vain omaa aikaa itsekseen, jos haluaa viettää löhvispäivän. Kissat tosin ovat touhussa mukana sen 24/7. Tosin kanilassa käyn aina myös päivällä, jos tarvitsee lisätä heinää. Ja muutenkin päällisin puolin vilkaisemassa, että kaikki on kaneilla hyvin. Aamulla tai iltapäivällä teen/pilkon/keitän/sulatan eläinten tuoreruoat/raakaruuat.

Illalla sitten hoidan kanilan aivan ensimmäiseksi. Vaihdan vapaavuorolausen kanin juoksemaan, jaan iltaheinät, lakaisen ja varmistan, että kaikki on kunnossa. Nakkaan tuoreruuat jos on tuoreruokapäivä.

Hamsulassa sitten mahdolliset astutukset, poikastenkäsittelyt ja sen semmoiset pienet. Ja tottakai tarkistan, että kaikilla on kaikki päällisin puolin hyvin. 

Eläinten terveystarkastukset teen, kun joudan päivän mittaan, yleensä aamulla tai illalla. Kunhan tulee katsottua, että jokainen on kunnossa. Kotilolleni nakkaan ruokaa jokatoinen päivä, ne on hitaita syömään. Sumuttelua jokapäivä ja terran siivous, kun on alkaa olla likainen. Kello näyttää monesti 19-20.00 kun kaikki hommat on varmasti tehty. Rakastan rutiineja ja melkolailla pysyn aina aikataulussa eläinten hoidon suhteen, mutta se ei ole mitään kiveen hakattua, että voi siitä joustaakin.  Illalla onkin sitten ihana köllähtää kissojen ja puolison kanssa katselemaan elokuvia. Tämä on siis tämmöinen ihan peruspäivä, ja voi olla, että unohdin kirjoittaa puolet asioista, joita täytyy tehdä. mm. jätehuolto, josta en nyt erikseen jaksa kirjoittaa romaania. 

Ja tämä päivä on todellakin, kun minä en ole töissä. Kun vielä olin yrittäjä eläinalalla, oli töitä tuplaten esimerkiksi lomahoidossa olevien eläinten hoidossa ja siivouspuuhissa ja niin paljon muussa. Että esimerkiksi nuoren, joka haaveilee isosta eläinlaumasta - Kannattaa miettiä onko tämmöiseen sirkukseen jaksamista enää koulun ja läksyjen jälkeen. Koulut tulee käydä kunnialla, koska se määrittelee aika ison osan jatko-opinnoista ja niihin pääsystä ylipäätään.

Itsehän opiskelin ratsastuksenohjaajaksi, lähdin kotoa jo 15-vuotiaana tavoittelemaan unelmiani, olihan meillä kotona hevosia ja poni ja koko nuoruusvuoteni olin omistanut aikani hevosille, ratsastukselle, tallille, kilpailemiselle, kehittymiselle, ajamiselle. Hevosharrastukseni oli aika moninainen, mutta töitä tuli tehtyä nuoruusvuodet ja koulussakin hiki virtasi.

Pointtini on, että vaikka eläimet ovat niin ihania, niin älä hätäile, älä kerää ympärillesi eläinlaumaa, josta et välttämättä pysty täysipainoisesti huolehtimaan. Muu elämä vie myös aikaa, paljon. Ja tämä elämäntapa sitoo sinut pääsääntöisesti kotiin. Joillekin se käy, joillekkin ei sovi sitten ollenkaan. Ikäni hevoshommia tehneenä, minun on todella helppo organisoida suuren eläinlauman hoito, jollekkin se voi olla liian raskasta. Mutta pidän omalla kohdalla ehdottomasti vain plussana sitä, että olen tehnyt hevoshommia koko ikäni, sitä voi heijastaa ja käyttää apuna myös pieneläinten kanssa. 


Loppuun vielä kuvia meiltä, kaikkea en kuvannut, koska haluan pitää kotirauhan, enkä jakaa kuvia kodistamme suurelle yleisölle, mutta tämmösiä pieniä makupaloja voin kyllä tarjota! :)

Rafael on yksi kissoistamme.

Kissojen ulkocatio. Käynti keittiön luukusta tai isosta ovesta. Yleensä käytetään keittiön luukkua, siitä on helppo kulkea.
 
Kissoille nukkumapaikkoja.

Kissoille ei ole tärkeää niinkään neliöt, vaan myös se, että ne pääsevät tähyilemään korkealle.

Syrkkien asumuksia.

Siperianmaaorava Alvinin valtakunta. Hän saa olla hamsulassa vapaana, mutta palaa kuitenkin aina nukkumaan omaan tukikohtaansa.

Käppäreiden torni.

Kolme gerbiilipoikaani asuu tässä 120cm terraariossa.

Nemon valtakuntaa on hamsulan lattiatila. Häkkiä tällä suurihopealla ei ole ollekaan, sillä suuretkaan rodut eivät mielestäni kuulu häkkiin. Kuitenkin Nemolla on oma loota, mihin tehdä tarpeensa, ja missä voi syödä. Sekä tietenkin oma lain vaatimakin pesäkoppi, minne voi tarpeen vaatiessa piilotua. Nemo ei osaa juoda juomapullosta, joten Nemolla on käytössään iso, painava keraaminen koirankuppi, mihin tarjoillaan raikas vesi päivittäin.

Kanila. Ensiviikolla meille on tulossa isommat tehdashäkit, joten häkkien koko on sitten 120-140cm per. kani. Jokainen pääsee vuorollaan jaloittelemaan monta kertaa viikossa, vapaanaolotunteja kasvatuskaneilleni kertyy viikossa todella paljon, siitä haluan pitää kiinni ja se oli heti ensimmäisenä suunnitelmissa kun aloimme kanilaa miettimään. Minulle on tärkeää, että myös jalostuskanit pääsevät liikkumaan vapaana.

 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laitathan postauksen ulkopuolelle tarkoitetut kysymykset vieraskirjaan! :)