perjantai 19. helmikuuta 2021

Uudistunut hamsula ja kuulumisia pitkästä aikaa

Jouduin tekemään vähän ikäviä päätöksiä lähiaikoina. Minun oikea kätenihän on mennyt hevosalan töissä aika tohjoksi vuosien saatossa, olkapää ei ole kuopassaan ja oireilee kovastikin välillä. Eläinalan työt ei sinäänsä helpottaneet asiaa, ja oman laumankin hoitaminen tekee välillä kovia kipuja oikeaan käteen ja aika paljon muuallekkin. Tietenkin se kuuluu fyysisen työn miinuspuoliin, mutta 3kuukautta sitten epikondyliitti kyynärpäähän oli aivan liikaa minulle. Puolikasta maitopurkkia on turha haaveilla nostavansa ilman ilkeää pistävää kipua, saati sitten 25kg kuivikepaalia. Mutta nämä asiat on tottakai hoidettava, kun on valinnut elämäntavakseen kasvattaa. En missään nimessä valita, hamsterit ovat minulle elämäni henkireikä - mutta tottakai - todella paha kipu kyynärpäässä vie motivaatiota harrastukselta. Oli siispä aika tehdä päätöksiä. Monien vuosien haaveilun jälkeen hommasin taas gerbiilejä, ne asuivat 120cm isossa ja painavassa terraariossa hamsulassa. Oli valitettavasti tehtävä päätös niiden luopumisesta, joten meidän ihanat pojat lähti kasvattajalle takaisin. Alvinin (siperianmaaorava) häkki vie tuhottomasti tilaa hamsulasta, mutta olin päättänyt mahduttaa sen sinne, sillä Alvinilla on ikää kuitenkin jo yli 7vuotta, eikä se lähte minnekkään enää meiltä. Gerbiilipojat olivat nuoria ja hyvinhoidettuja, joten niillä on elämä vielä edessä ja ne sopeutuvat helposti uuteen kotiin. Käppäreiden terraariotorni minun oli hamsulasta hävitettävä, että saan siitä toimivan kokonaisuuden, gerbiiliterran lisäksi siis. Hybridipoika Olaf järjestikin asian helpoimman kautta, kun hänelle iski kova akuutti hengitystieinfektio. Vanhan hamsterin ollessa kyseessä tein päätöksen hamsterin parhaaksi ja päästin hänet paremmille pähkinämaille. Kääpiöhamstereista jäljelle jäi Kingdom's hamsulan kasvatti Pyry, jolle kasvattajansa toi minidunan lainaan, jonka sain onneksi sopimaan hamsulaan. 2vuotiasta eläintä en tahdo lähteä antamaan eteenpäin kuin kasvattajalleen takaisin. Tottakai se on aina yksi kova lisärasite kädelleni, mutta Pyry on jo niin iäkäs, että päätin hoitaa hänet loppuun asti meillä. 

Minun piti hankkia samloille hyllyt, jotta voin käteni kanssa toimia hamsulassa mahdollisimman kivuttomasti. Tämä vaiva kun on sellainen, että se saattaa olla mukana koko loppuelämän, valitettavasti. Ennen samlat olivat kolmen pinoissa, ja päivittäinen samlojen siirtely lopulta kostautui epikondyliitin muodossa. Nyt hamsulassa on 12 samlaa, joka on minulle aika riittävä määrä. Kun Alvin poistuu joskus ajasta ikuisuuteen, hankin siihen vielä yhden hyllykön ja 4 samlaa lisää. Kääpiöhamstereita en hamsulan lemmikeiksi ole ajatellut enää ottaa, sillä hamsulan kuninkaan virkaa pitää 7kg painoin suurihopeauros Nemo. 

Hamsujen kämpät.

Hamsulan "työpöytä", siihen voi kätevästi laittaa samlan siivottavaksi. Myös rottien vanha XL-kokoinen boksi on valmiina astutusboksiksi, lisäksi pöydältä löytyy lääkitsemis,- sekä hoitotarpeet. Nemon tukikohta on pöydän alla. Hän ei siis asu ollenkaan häkissä, mutta tasoja ja tekemistä on kehitetty pitkin hamsulaa. Myös lakisääteinen iso, pehmustettu mökki häneltä löytyy, joka kuvassakin näkyy. Iso häkki on taas siperianmaaorava Alvinin. Tällähetkellä hän on talvitorkuilla, mutta normaalisti häkin ovet ovat auki, joten koko hamsula on hänen käytössään. 

Säilytyskaappi tarvikkeille, pokaalikaappi sekä Pyryn asumus. Hamsulan ruokavarasto on kätevässä ikean säilytyslaatikossa.


Malpas on nyt astutettu Wonderland's Redrumilla. Toivotaan todella kauniita poikasia, sekä ulkomuodollisesti, että värillisesti. Molemmilla on kauniit peruvärit, Redum on oikeastaan sanoisinko heittämällä muotovalio, jos näyttelyitä vain olisi. Kyllähän se kaihertaa, että tässä on pari mva-ainekseen soveltuvaa eläintä mennyt "hukkaan" näyttelyiden ollessa tauolla. Vuoden 2020 VV-sijoilla me ei oltu ollenkaan. Eikä kovin suuri osakaan, koska monet eivät näyttelyihin osallistuneet koronan takia. Esimerkiksi täällä meillä pohjoisessa ei ollut yhtään ulkomuotoluokkaa ja näin täysin turhana riskinä lähteä eteläsuomeen poukkoilemaan näyttelyiden takia. 

Seuraavaksi yritän astutella yhdistelmää Wonderland's Pokerface, lk seepianharmaa x Wonderland's Quiskaus, pk ps seepianharmaa. Molemmissa on mielettömän hyviä puolia, joita geenejä tahdon saada itselleni jälkipolvien muodossa. Pokerface lienee ehdottomasti paras hopeani ulkomuodollisesti aikoihin, värikään ei ole moitittava. 

Muuten hamsula on rullannut normaalia arkea. Huomenna lähtee viimeinen poikanen S2-poikueesta omaan kotiin. Hirmuisesti on tullut kehuja näiden poikasten luonteista, ja olen itsekin varsin tyytyväinen S2-poikueen lemmikkiominaisuuksiin. 

Mutta! Uusi tulokaskin meille on tulossa. Bongasin nimittäin pk hopeanharmaa vn uroksen, jolla on niin symmetrinen nauha, että melkein itkettää. Vaikka se katkeaakin nätisti keskeltä, on se silti täydellinen ja haluan ehdottomasti nähdä millaista nauhaa uros jättää jälkeensä. Hieman näyttää kutkuttelevan taas nauhan kasvatus, onhan se lempikuvioni sentään.

PK Hopeanharmaa vn uros Silent Symphony.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laitathan postauksen ulkopuolelle tarkoitetut kysymykset vieraskirjaan! :)